Urheiluvuosi 1937
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1927 • 1928 • 1929 • 1930 • 1931 • 1932 • 1933 • 1934 • 1935 • 1936 – 1937 – 1938 • 1939 • 1940 • 1941 • 1942 • 1943 • 1944 • 1945 • 1946 • 1947 |
| Vuodet |
| 1934 • 1935 • 1936 – 1937 – 1938 • 1939 • 1940 |
Urheiluvuosi 1937 käsittelee vuoden 1937 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Chamonix'ssa, Ranskassa. Ranskan Émile Allais voitti kaikki kolme miesten ja Saksan Christl Cranz kaikki kolme naisten lajia.[1][2]
Baseball
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- World Seriesissä New York Yankees voitti New York Giantsin otteluvoitoin 4–1.[3]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Kultaa voitti Kanada, hopeaa sai Iso-Britannia ja pronssille sijoittui Sveitsi.[4][5]
- Stanley Cupin voitti toisen peräkkäisen kerran Detroit Red Wings.[6]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut Riiassa, Latviassa. Liettua voitti kultaa, Italia sai hopeaa ja Ranska sijoittui pronssille.[7][8]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yhdysvaltalainen Joe Louis nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi 22.6. Chicagossa tyrmäämällä maanmiehensä James J. Braddockin kahdeksannessa erässä.[9]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailut Pariisissa, Ranskassa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa, joista Suomi voitti kolme.[10]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailut Münchenissä, Saksassa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa, joista Saksa voitti neljä.[10]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Mestaruuden voitti isäntämaan Michael Staksrud kolmannen kerran urallaan.[11][12]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Chamonix'ssa, Ranskassa. Ohjelmaan kuului kolme maastohiihtomatkaa sekä mäkihyppy ja yhdistetty. Norja voitti neljä kultamitalia ja Suomi yhden.[13][2]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian ympäriajon voitti toisen peräkkäisen kerran isäntämaan Gino Bartali.[14]
- Ranskan ympäriajon voitti isäntämaan Roger Lapébie.[15]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Wienissä, Itävallassa ja Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Miesten mestaruuden voitti Itävallan Felix Kaspar ja naisten mestaruuden britti Cecilia Colledge, molemmat kotimaassaan. Pariluistelumestaruuden Lontoossa voitti toisen peräkkäisen kerran saksalaispari Maxi Herber / Ernst Baier.[16][17]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Viv McGrath ja naisten kaksinpelin hänen maannaisensa Nancye Wynne.[18]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti saksalainen Henner Henkel ja naisten kaksinpelin kolmannen peräkkäisen kerran saman maan Hilde Sperling.[19]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Don Budge ja naisten kaksinpelin toisen kerran urallaan britti Dorothy Round.[20]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Don Budge ja naisten kaksinpelin chileläinen Anita Lizana.[21]
- Davis Cupin voitti Yhdysvallat, jonka edellisestä voitosta oli kulunut 11 vuotta.[22]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yhdysvaltalaiset Bill Sefton ja Earle Meadows paransivat 29.5. Los Angelesissa seiväshypyn maailmanennätykseksi 454 cm, yhdysvaltalainen Elroy Robinson juoksi 11.7. New Yorkissa 800 metrin maailmanennätyksen 1.49,6, suomalainen Ilmari Salminen alitti 18.7. Kouvolassa 10 000 metrin juoksussa maanmiehensä Paavo Nurmen maailmanennätyksen ajallaan 30.05,6, yhdysvaltalainen Melvin Walker ylitti 12.8. Malmössä korkeushypyn uudet ME-lukemat 209 cm ja britti Sydney Wooderson teki 28.8. Motspur Parkissa mailin maailmanennätyksen 4.06,4.[23]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ a b Virtamo, s. 150
- ↑ Virtamo, s. 146
- ↑ Pihlaja, s. 251
- ↑ Virtamo, s. 180
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Pihlaja, s. 314
- ↑ Virtamo, s. 192
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 196–197, 220–221, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ a b Virtamo, s. 274
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 160–161, 439, 868
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 707–708
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 534–535, 537, 545–546. , 1987.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1937 Wikimedia Commonsissa
